Jalustimet: Antiikin keksinnöstä moderniin jouhikoruun

Jalustin on yksi merkittävimmistä keksinnöistä sodankäynnin (ja ratsastuksen) historiassa, lähes yhtä merkittävä kuin ruuti. Ensin olivat vaunut ja satula, mutta jalustin oli kolmas merkittävä läpimurto ratsastusvarusteiden kehityksessä. Jalustin antaa ratsastajalle paremman tasapainon, vähentää putoamisriskiä ja vapauttaa kädet muihin tehtäviin. Ottaen huomioon, että hevoset kesytettiin noin 4500 eaa., jalustin on yllättävän myöhäinen keksintö. Varhaiset satulamaiset varusteet olivat yksinkertaisia kangas- tai pehmustealustoja, kuten assyrialaisella ratsuväellä noin 700 eaa. Tunnetuin varhainen jalustinmuoto oli varvaslenkki, joka tuki isovarvasta ja jota käytettiin Intiassa 200-luvun lopulla eaa.

Antiikkinen, eteläamerikkalainen naistensatulan kanssa käytettävä jalustin sterlinghopeaa.

Nuo naisten jalustimet näyttävät kyllä upeilta, mutta millaiset ne olisivat käsitellä ja puhdistaa sen jälkeen, kun on muutama tunti ratsastettu kuraisilla teillä ja pelloilla! Moderni jalustin näyttää tietysti aivan erilaiselta. Se on yksinkertainen ja käytännöllinen. Muoto on klassinen ja heti tunnistettava, ja sitä käytetäänkin paljon kaikessa hevosiin liittyvässä muotoilussa: koruissa, tekstiileissä, kodin sisustustuotteissa jne. Tietenkin halusimme tämän kauniin muodon myös nannasalmi jouhikorukokoelmaan. Ensimmäisenä syntyivät korvakorut Ibere.

Kudottu jouhinauha on 3 mm leveä, metalliosat on valmistettu hopeasta, kullasta tai valkokullasta. Korvakorun korkeus on noin 32 mm ja jalustimen leveys 14 mm. Korvakorut tarvitsivat parikseen myös rannekorun. Sen nimi on Riamon.

. Oman hevosesi häntäjouhista kudottu nauha on 6 mm leveä. Nämä korut ovat täydellisiä osoittamaan rakkautesi lempiharrastukseesi,

ja tietysti siihen tärkeimpään: hevoseesi.