Jokainen jouhi kertoo tarinaa - osa 2

Hevoshulluus yllätti aikuisena

Puutarhanhoito, koira, työt... Entä hevoset?

– En sanoisi, että oma poni olisi ollut lapsuuteni suurin unelma. Minä halusin olla intiaani, ja harjoittelin rakentamaan tiipiin ja hiipimään metsässä, Nanna nauraa.

Ratsastusharrastus alkoi vasta aikuisena kun Nanna puolisoineen muutti maalle ja sai nelikymmenvuotissyntymäpäivän kunniaksi lahjaksi ratsastustunteja.

– Se ei todellakaan ollut hevosrakkautta ensi silmäyksellä! Jokaisen tunnin jälkeen päätin, etten enää ikinä mene tallille. Se oli pelottavaa. Hevonen tuntui vuoren kokoiselta ja liikkui arvaamattomasti. Mutta seitsemännen ratsastustunnin jälkeen villit hevosetkaan eivät olisi saaneet minua pysymään poissa tallilta. Aluksi Nanna ratsasti ratsastuskoulun hevosilla, mutta pian tarjoutui tilaisuus ostaa oma hevonen. Tarjolla oli 18-vuotias Oldenburg-Hannover-tamma nimeltä Anitte Stensgård, lempinimeltään Nitte. Entinen estetykki, joka osasi olla melkoinen diiva niinä hyvinä kuin huonoinakin päivinä. Hevosen omistaja toivoi sille hyvää ja rauhallista eläkekotia, eikä Nanna epäröinyt hetkeäkään.

Anitte Stesgård, "Nitte", kotona

– Olin yhtä aikaa onnellinen ja kauhuissani, hän muistelee. Tiesin, että hevonen on valtava vastuu, se vaatii aikaa ja vie rahaa. Eikä minulla silloin ollut juuri lainkaan kokemusta. Mutta ystävien avulla kaikki sujui lopulta hienosti ja vietimme Nitten kanssa monta upeaa vuotta yhdessä. Hän opetti minulle paljon, ja me todella rakastimme toisiamme. – Yksi elämäni surullisimmista päivistä oli se, kun jouduin lopettamaan hänet. Mutta tiesin, että Niten viimeiset vuodet kanssani olivat hyviä ja onnellisia.

Nanna ja Nitte, jouhirannekoru Shoe-shoe made Niten häntäjouhista

Jouhirannekoru Shoe-Shoe

Nanna ja Tuisku

- Niten jälkeen ajattelin ensin, että voin elää ilman hevosta. Mutta kuten jokainen tietää, se on hyvin vaikeaa, Nanna naurahtaa. - Löysin ihanan suomenhevosen, Tuiskun. Tuisku oli hieno hevonen ja se teki töitä myös terapiahevosena lasten kanssa. Sillä oli ilmiömäinen intuitio ja tapa kohdata ja lohduttaa pahoistakin traumoista kärsiviä lapsia. Se tuli kuoltuaan myös uneeni... Lue lisää: Unelmahevonen unessa

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira Otto (Callen isoisä), Jack Russellin terriers Hauke ja Pauhu, Tuisku.

- Kaikki lemmikkini, koirat, kissat ja hevoset, ovat olleet minulle hyvin tärkeitä ja tuoneet paljon iloa minulle ja koko perheelleni. Ajatus, joka kypsyi hiljaa Istumme terassilla, josta avautuu näkymä pieneen puutarhaan. On yhä lämmintä, vaikka eletään jo syyskuun loppua. Haluan tietää milloin ja miten ajatus hevosenjouhista valmistetuista koruista syntyi. – Ajatus tuli hitaasti mutta varmasti. Joskus harjatessani Nitten häntää jäin pitelemään jouhia kädessäni ja mietin, voisikohan niistä kutoa vahvaa nauhaa. Ajatus kiehtoi; tehdä jotain, mitä kukaan ei ollut vielä tehnyt tai nähnyt. Mutta en koskaan kokeillut, minulla oli niin paljon muita projekteja kesken. Se idea oli kuin utuinen aamu-usva... Se ilmestyi ja katosi taas, Nanna kertoo. Nitte asui lähistöllä olevalla maatilalla yhdessä viidentoista muun hevosen kanssa. Eräänä päivänä talliyhteisössä tuli puhe siitä, mitä voitaisiin antaa tallinomistajalle 40-vuotislahjaksi. Jotain erityistä haluttiin keksiä. – Se vain lipsahti suustani, ihan ajattelematta: voisinkohan tehdä korulahjan hänen tammojensa kolmen sukupolven jouhista. Kaikki innostuivat heti – lahjaidea oli siinä. Ja siinä se oli: iso lupaus ja kaunis visio. Kerro meille kommenteissa kuinka hevoset ovat muuttaneet sinun elämääsi! Jatkuu... Haluatko lukea ensimmäisen osan? Klikkaa tästä!