En uskonut palaavani satulaan – jouhikorut muuttivat kaiken

Hevosen menetys voi murtaa sydämen. Ratsastaminenkin voi menettää merkityksensä. Mutta koru oman hevosen häntäjouhista voi merkitä jotain uutta – olla yhteys menneeseen ja askel kohti tulevaa. Tässä Ann-Charlotten tarina: "Olen jo monta vuotta unelmoinut Siggen (Siegward) häntäjouhista tehdystä korusta. Kun Sigge helmikuussa 2025 kuoli ähkyyn 26-vuotiaana, tiesin heti, että haluan kunnioittaa hänen muistoaan ja juhlistaa yhteistä taivaltamme kauniilla nannasalmi-koruilla. Jo korujen valinta ja tilaaminen oli terapeuttinen osa suruprosessia. Oli lohduttavaa kuulla, että Nanna ajattelee positiivisia, toivoa ja lämpöä täynnä olevia ajatuksia kutoessaan nauhaa, jos hevosta ei enää ole."

Tähtien alla – Sirius “Sirius-sormus oli helppo valinta. Nettisivujen kuvaus osui suoraan sydämeen: ‘Sirius, named after the brightest star in the sky...’

Muistan monet maastoretkemme tähtitaivaan alla, hanki kimaltaen tuhansin jäätimantein.”

Sirius

Kun suru muuttui kiitollisuudeksi “Kun kotona katselin valmiita korujani, omia aarteitani, jotka toistavat taianomaisesti Siggen värejä, tajusin yhtäkkiä, että suruaika oli ohi. Nyt voin muistella ilolla, rakkaudella ja kiitollisuudella yhteisiä vuosiamme. Eläimet ja luonto ovat aina olleet elämäni kulmakiviä, mutta hevosilla on aivan erityinen paikka sydämessäni. Ne ovat sielullisia olentoja.

Olen usein nähnyt unta Siggestä – silloin kun hän vielä eli, mutta myös hänen kuolemansa jälkeen. Ehkä hän haluaa muistuttaa, miten ihania hevoset ovat, ja miten paljon menetän, jos en vietä aikaa niiden kanssa.” “Siggen kuoleman myötä tuntui, että menetin myös osan identiteettiäni. En ollutkaan enää ratsastaja, en hevosihminen, kuten olin ollut lähes viisikymmentä vuotta.

Korut ovat kuitenkin tuoneet uskomattoman paljon lohtua, ja niiden vaikutus on ollut suorastaan maaginen. Olen ollut hyväntuulinen ja onnellinen siitä asti, kun sain ne. Ja pikkuhiljaa hevoset ovat palanneet elämääni.” Uusi alku ja rakkaus joka ei katoa “Hevosellinen aika on ollut ehdottomasti parasta aikaa elämässäni. Nyt olen surrut tarpeeksi kauan kissojeni seurassa, haluan uuden hevosen, suomenhevosen."

“Mikään ei voita tervehdyshörinää tai sitä tunnetta, kun katsoo hevosta silmiin. Ne ovat kuin syvä, tyyni metsälampi."

Puella

"En ikinä unohda, miten nämä korut muistuttivat minua rakkaudestani hevosiin ja toivat ne takaisin elämääni. Tulen aina vaalimaan näitä koruja maagisena aarteenani.” Jouhikoru - enemmän kuin koru

Ann-Charlotten jouhikoruista tuli enemmän kuin vain koruja. Niistä tuli side menneeseen ja silta uuteen. Niissä elää muisto, joka kantaa jokaisella askeleella.

“Minulla ei ole ikinä ollut mitään näin kaunista, mitään näin lähellä sydäntä – paitsi elävä hevonen.”

Kiitos, Lotti, tarinasi jakamisesta! Oli ihanaa kuulla se.